Suomen tuore hallitus haluaa sopeuttaa julkista taloutta tällä vaalikaudella kuudella miljardilla eurolla. Osa leikkauksista on varsin kovia.

Moni pitää talouskuria välttämättömänä, mutta seurauksensakin sillä on.

− Talouskriisien aikaan taloudellinen mielikuvitus kapenee ja tärkeinä pidetyt sosiaaliset päämäärät luokitellaan helpommin hyvien aikojen luksukseksi. Lisäksi kriisien aikaan tehdyt reaktiiviset tai sellaisina esitetyt politiikkatoimet synnyttävät usein pidempikestoisia tai pysyviä suunnanmuutoksia, sanoo sosiologi Janne Autto, joka toimii apulaisprofessorina Lapin yliopistossa.

Hän on toimittanut hiljattain ilmestyneen Talouskuri tuli Suomeen -kirjan, jossa eri alojen tutkijat kuvaavat 2010-luvun talouskuripolitiikan seurauksia. Tuolloin moni valtio turvautui talouskurioppiin halutessaan vähentää finanssikriisiä seuranneen taantuman myötä kasvanutta valtionvelkaa.

Talouskurioppi pohjautui pitkälti italialaisekonomistien, Silvia Ardagnan ja Alberto Alesinan, tutkimusartikkeliin (2009). Artikkelissa osoitettiin, kuinka talouskurilla voi sekä supistaa julkista velkaa että tuottaa talouskasvua. Artikkeli on kuitenkin saanut runsaasti kritiikkiä esimerkiksi virheellisistä tulkinnoista.

Menetetty vuosikymmen

Tuoreen kirjan mukaan edellinen talouskuriaalto vaikutti Suomeen merkittävästi monella tapaa. Osa kirjan kirjoittajista luonnehtii talouskurin aikaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti menetetyksi vuosikymmeneksi.

Talouskuri esimerkiksi viivytti ekologista jälleenrakennusta sekä heikensi suomalaisten luottamusta valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan. Tämä vauhditti populismin sekä etnonationalististen ja rasististen vastakkainasettelujen voimistumista.

Myös esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo joutui väistymään politiikan keskiöstä marginaaliseksi kysymykseksi.

Talouskurin kielteiset seuraukset kuitenkin kohdistuivat varsinkin naisiin.

− Keskeisessä osassa oli myös talouskurin oikeuttaminen arkijärkeä puhuttelevilla mutta myös yksinkertaistavilla ja harhaanjohtavilla taloutta koskevilla ajatuksilla, kuten valtiontalouden ja kotitalouden rinnastamisella, Autto sanoo.