Berkshire Hathaway -yhtiön Warren Buffett kuvailee menetelmäänsä "todennäköisesti parhaaksi yksittäiseksi keinoksi arvioida osakemarkkinoiden arvostusta kullakin hetkellä".
Tämä ”Buffettin mittatikku” (englanniksi ”Buffett Yardstick”), joksi Felder Reportsin pitkäaikainen varainhoitaja Jesse Felder sitä kuvaa, vertaa Yhdysvaltain osakemarkkinoiden yhteenlaskettua arvoa maan talouden arvoon. Menetelmästä tekee käyttökelpoisen, että se on hyvä kertomaan sijoittajille, mitä osakemarkkinoiden tulevasta tuotosta voi odottaa.
Mitä ”Buffettin mittatikku” osoittaa nyt?
Felder vertaa ”mittatikkua” eteenpäin katsovaan kymmenen vuoden tuottoon osakemarkkinoilla ja perustelee näin Buffettin mietettä: ”Osakkeesta maksettu hinta ratkaisee tulevan tuoton”. Tämän menetelmän mukaan sijoittajat maksavat juuri nyt tarkasteltuna osakkeista niin korkean hinnan, ettei seuraavan vuosikymmenen aikana ole osingot mukaan lukien odotettavissa juurikaan tuottoa.
Osakkeita pitää ostaa halvalla, kuten oli 1980-luvun alussa tai Suomessa 1990-luvun lamassa, ja näin osakkeiden tuotto muodostuu satumaisen hyväksi. Käänteisesti, jos osakkeita ostettiin kurssien ollessa ylimmillään vaikkapa 20 vuotta sitten it-kuplan ollessa paisumassa, osakemarkkinoiden vuotuinen tuotto on ollut heikko seuraavan vuosikymmenen ajan.
Tällä hetkellä tämä mittari odottaa osakesijoittajan saavan seuraavan vuosikymmenen aikana osingot mukaan lukien parin prosentin negatiivisen tuoton vuodessa.
Odotusten ja todellisten tuottojen välinen ero tulee Felderin mukaan siitä, että sijoittajat aika ajoin menevät mukaan osakehuumaan ja ovat valmiita maksamaan osakkeista lähes mitä vain. Edelliskerran näin tapahtui it-kuplan huipulla.
Ahneus korkeimmillaan 90 vuoteen
Samaan aikaan, kun osakemarkkinoiden tuleva tuotto näyttää laihalta, riskin toteutumisen mahdollisuus on suurempi kuin aikoihin. Buffett on esittänyt myös kuuluisan lauseensa ”Ole pelokas, kun muut ovat ahneita ja ahne, kun muut ovat pelokkaita”. Markkinoiden ahneuden ja pelon tunnistaminen onkin sijoittajan taitoa. Kun sijoittajat ovat halukkaita käyttämään vipua eli ostamaan osakkeita lainarahalla, ahneus on päässyt valloilleen ja päinvastoin.
Verrattaessa tätä ”spekulaation määrää” kansantalouden kokoon, tämän voi havaita saavuttaneen ennätystason parin viime vuoden aikana. Toisin sanoen, sijoittajat eivät ole olleet näin ahneita moneen vuosikymmeneen, itse asiassa viimeksi vuonna 1929.
Kaikki tämä velalla vivutettu spekulaatio tulee jossain pisteessä purkautumaan, tavallisesti osakemarkkinoiden laskun käynnistäminä pakkomyynteinä. Felderin mukaan kahdella edelliskerralla, kun osakemarkkinoiden arvostus oli yhtä korkealla kuin nyt, osakemarkkinat kärsivät 50 prosentin laskun.
Velkavivun käyttö ei yksinään kykene painamaan osakemarkkinoita näin suureen laskuun, vaan tämä indikoi, että sijoittajat yleisesti ottaen spekuloivat sillä tasolla, mikä tekee tämän suuruisen laskun yhä todennäköisemmäksi. Kun nykyinen huippu vivutetussa spekuloinnissa (velkavetoisessa keinottelussa) ylitti kaksi edellistä huippua, tämä nostaa esiin ajatuksen, että osakemarkkinoiden seuraava lasku voisi olla jopa edellisiä syvempi.
Kokonaisuutena, ja osin kärjistettynäkin, pitkän aikavälin sijoittajat ottavat riskiä jopa 60 prosentin laskumahdollisuudesta tavoitellessaan 0 prosentin tuottoa osakemarkkinoiden tulevana vuosikymmenenä. Tällainen riski/tuotto suhde on huonoin kautta aikojen.
