Keskustelu ajautuu yhä uudelleen säästämiseen, kun pitäisi puhua kasvun mahdollisuuksista ja uudistuksista.
Odotuksissa oli tänään hyvin mielenkiintoinen lehdistötilaisuus, kun yhden Suomen suurimman sijoitusposition päällä istuva Risto Murto ja Pääministeri Petteri Orpo tulivat kertomaan tulevista kasvutoimista. Kuinka kävikään? Noin 80 prosenttia ajasta keskusteltiin säästämisestä – ei kasvamisesta.
Eilisessä Suomen Osakesäästäjien ja Dansken yhteiswebinaarissa keskustelukumppanini, salkunhoitaja Ville Kivipelto kertoi, että sama asia toistuu, kun hän haastattelee pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia. Aasiassa yhdeksän johtajaa kymmenestä miettii, miten yritystä kasvatetaan, Suomessa sama osuus pohtii liikevoittoprosentin kasvattamista, eli toisin sanoen säästämistä.
Tulipa mieleen taas Tuntematon sotilas, jossa konekiväärikomppanian päällikkö Kaarna ihmettelee hyvää marjasatoa ja maassa makaavia poikia:
”Mikäs täällä? Mitäs minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai… jaaai poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä… Eheei. Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.”
Näen tässä hyvin paljon yhtymäkohtia tämänhetkisen suomalaiseen ilmapiiriin. Päät on painettu puolukkavarpujen taakse piiloon ja uskoa ja halua ei ole. Varmasti Murrolla ja Orpolla olisi ollut suurempi halu puhua kasvun mahdollisuuksista ja uudistuksista, mutta keskustelu ajautui uudestaan ja uudestaan säästämiseen. Onhan se pirun paljon helpompaa pohdintaa kuin kasvun luominen.
Suomeen ei tarvita yhtään uutta tohtoria tai valtion kustantamaa vetylaitosta ennen kuin talvisodan henkeä alkaa löytymään.
Ihan ensimmäinen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa on asenteiden tuulettuminen. Vallalla oleva ajattelutapa ei edesauta edes parhaimpien kasvuideoiden itämistä, saati jalostumista kohti Nvidian tai Novon kaltaisia menestystarinoita. Suomeen ei tarvita yhtään uutta tohtoria tai yhtään uutta valtion kustantamaa vetylaitosta ennen kuin meissä kansalaisissa alkaa löytymään uudestaan talvisodan henkeä, kateuden ja mielensä pahoittamisen sijaan.
Kun Danske Bankin tuorein tutkimus kertoo, että melkein ainoa hyväksyttävä syy vaurastua Suomessa on lottovoitto ja se nähdään hyväksyttävämpänä kuin kovalla yrittämisellä vaurastuminen, on kasvuaihioiden suunnitteleminen tällaiselle porukalle aivan turhaa. Jos tutkimuksen perusteella 39 prosenttia pitää todennäköisimpänä keinona vaurastua lottovoitolla, eikä esimerkiksi pitkäaikaissäästämisen tai yrittäjyyden avulla, on meillä melkoisesti vielä ruohonjuurityötä tehtävänä. Mietitäänpä jokainen tänään nukkumaan mennessämme pari minuuttia, mitä minä voisin tehdä. Eikä pohdita, mitä joku muu on tehnyt tai voisi tehdä. Koitetaan myös nauttia muiden menestyksestä. Se tarttuu myös omaan menestykseen.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
