Kaikki me tiedämme, että varojemme hallinnan osalta joudumme monesti selvittämään asioitamme kolmansille osapuolille. Tällä tarkoitan pankkeja, tullia tai pörssejä, joiden palveluja käytämme.
Pankkivirkailijan turvallisuuteen liittyvät kysymykset käteisnostoista tai nostojen tarkoituksesta ulkomaan rahasiirtojen osalta ovat monesti asiakkaan kannalta hyödyllisiä, koska ne voivat parhaimmillaan estää sinua joutumasta huijauksen uhriksi. Mutta samalla ne myös herättävät kysymyksen siitä, että mitä jos teen sellaisia siirtoja, joita pankki ei hyväksy?
Kuka silloin oikeasti hallitsee varojani ja miten toimia, jos haluan siirtää niitä haluamaani kohteeseen ja pankki (varsinkin ulkomaalainen pankkitili) jäädyttää varani?
Silloin itselleni tulee ainakin vähän pelokas olo, koska olen huomannut, että en aina toimi päätöksissäni valtavirran mukaan.
Itselleni oleellisin ongelma varojen hallinnoimisessa on pankin mahdollinen maksukyvyttömyys: haluan tallettaa varani pankkiin tai pörssiin, josta ei lainata rahaa ulos.
Kryptot tarjoavat tähän ongelmaan ratkaisun, jonka hyötynä on, että varojensiirrot onnistuvat todennäköisesti helpommin ilman, että samalla tulisi tehdä selvityksiä pankin asiakaspalvelulle.
Asiakaspalvelusta on kuitenkin hyötyä. Jos sinulla on ongelma, johon haluat vastauksen tai jos pahimmillaan kryptovaluuttoihin liittyvä lohkoketju ei jostain syystä tuota uusia lohkoja, et tee mitään ennen kuin asiakaspalvelu tai joku muu kolmas osapuoli on ratkaissut ongelman. Tätä voisi verrata pankin serverin offline-tilaan. Paikallispankkien osalta olen kuitenkin hyvin skeptinen esimerkiksi vähimmäisvarantopankkijärjestelmän osalta, joka on aiheuttanut minussa tietynlaisen pankkipakorefleksin.
Tämä johtuu siitä, että pankit ovat sijoittaneet asiakkaiden tallettaman varallisuuden. Jos edes ⅓ asiakkaista haluaa nostaa rahansa, pankista tulee maksukyvytön.
Nykyinen lainsäädäntö on asettanut pankissa säilytettävälle varallisuudelle yhden prosentin minimivaatimuksen velkojien suojaksi. Eli käytännössä jos velkoja tallettaa 100 euroa, pankki voi lain mukaan lainata noin 10 000 euroa eteenpäin. Tämä on tallettajan kannalta täysin järjetöntä.
Onneksi kuitenkin pankkien varallisuus (varojen suhde velkoihin) on monesti enemmän kuin 1 prosentti. Käteisvarallisuus on yleensä noin 10–15 prosenttia, eli pankit lainaavat kymmenen kertaa enemmän rahaa ulos asiakastalletuksiin suhteutettuna.
Tässä pitää tietenkin muistaa, että talletettavien varojen lainaaminen mahdollistaa pankille hyvin tehokkaan toiminnan, koska varoilta on mahdollisuus saada tuottoa esimerkiksi korkoina. Samalla se kuitenkin tarkoittaa, että tallettajien, jotka nämä varat pankille käytännössä lainaavat, riskit kasvavat.
Olen nuorempana luottanut käteiseen, sitten tajusin, että käteinen on osa pankkijärjestelmää, ja se on myös velkaa eikä oikeaa rahaa.
Käteinen tarkoittaa keskuspankin velkaa minulle. Oleellisempi kysymys on kuitenkin, että mitä keskuspankki on minulle velkaa siinä vaiheessa, kun menen palauttamaan sadan euron kuitin velasta? Nämä kysymykset ovat saaneet minut etsimään vaihtoehtoja keskuspankkirahalle. Tästä syystä halua löytää rahalleni paikan, jossa voin säilyttää sitä turvallisesti ilman riskiä säilytysyhteisön on konkurssista, joka voi johtua esimerkiksi talletusyhteisön riskinotosta.
Suosikkikryptovaluuttojani ovat monero ja bitcoin. Ne tarjoavat minulle hyvän säilytyspaikan ja suojaavat minua konkurssiriskiltä, vaikka samanaikaisesti arvo vaihtelee huomattavasti euroon nähden. Tässä pitää myös muistaa, tärkein riskienhallintatyökalu on hajautus. Lohkoketjujärjestelmät, kuten esimerkiksi bitcoin, toimivat eri tavalla pankkijärjestelmään nähden. Yksi esimerkki tästä on bitcoinin tapa luoda uutta rahaa. Toinen taas on kierrossa olevien kolikoiden määrän rajoittaminen.
Oleellisimpana erona on, että bitcoinin päälle ei ole vielä tehty samanlaista velkarakenteella luotua keskuspankin “vähimmäisvarantopyramidia”. Eli bitcoin ei sisällä niin sanottua pankkiriskiä, jos paikallispankki menee nurin. Sen sijaan bitcoinin lohkoketjua ei voi verratta keskuspankkiin. Keskuspankin velkakirjassa keskuspankki itse luo lisää rahaa keskuspankkiirin allekirjoitusta vastaan. Bitcoin taas on demokraattisesti valittu rahajärjestelmä. Bitcoinissa ei keskuspankkiirin päätöksellä voida luoda missään vaiheessa uusia varoja.
Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, se myös bitcoinin kohdalla luodaan uutta varallisuutta käytännössä tyhjästä. Eli niin FIAT-valuuttojen kuin bitcoininkaan takana ei ole oikeasti mitään vastaavalla tavalla konkreettista varallisuutta kuten ennen vanhaan oli fyysistä kultaa.
Yhteenveto
Bitcoinin tiedossa oleva inflaatio, eli kierrossa oleva kolikoiden määrä ja mihin niitä käytetään, on merkittävästi pienempi euroon nähden. Tässä tulee myös huomioida, että adaptaatio (käyttöönotto) lisää käyttökohteita, mitä kautta myös spot-hinta voi nousta. BTC vaikuttaa sisältävän enemmän riskejä mutta samalla myös potentiaalia arvon nousuun ja säilyttämiseen. Euro puolestaan soveltuu enemmän lyhytaikaiseen käyttöön, johon se on varmasti paras vaihtoehto tällä hetkellä.
