Miksi tyydymme siihen, että olemme Saksan vetytalouden alkutuottaja? Miksi ulkomaiset kaivosyhtiöt pääsevät käsiksi luonnonvaroihimme halvemmalla kuin missään muualla?
Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että euroalueen ostopäällikköindeksi nousee kriittisen 50 pisteen yläpuolelle. Kyseinen indeksi on myös yksi Osakesäästäjien liikennevalojen indikaattoreista. Nyt se tapahtui, yli kolmen vuoden taaperruksen jälkeen. Helsingin pörssi on historiallisesti korreloinut voimakkaasti kyseisen indeksin muutoksiin toimialarakenteensa vuoksi. Suomen talouden näkymiä hyväilevät myös monet muut merkit. Suomalaiset kuluttajat ryhtyivät vihdoin vinguttamaan maksukorttejaan viime kesänä. Kuluttajien luottamus on nousussa ja on jo Venäjän ryöstöretken alkamisen ajankohdan yläpuolella. Myös teollisuuden tilaukset ovat vakaassa kasvussa. Ainoastaan työllisyyskehitys ei anna pienintäkään merkkiä käänteestä.
Ehkä eniten huomiota ovat saaneet kuitenkin ulkomaiset potentiaaliset miljardi-investoinnit Suomeen. Datakeskusinvestointeja on näköpiirissä 20 miljardin euron edestä ja Saksa on suuntautumassa vetytaloudeksi, jonka yhtenä raaka-ainetoimittajana Suomi nähdään tulevaisuudessa. Taloustieteilijänä olen Suomen taloustilanteen kääntymisestä äärimmäisen iloinen ja pidän merkkejä hyvin vahvoina, mutta näistä investointiuutisista en hattua ihan yksiselitteisesti heitä kattoon. Niistä hehkuttaminen kertoo enemmänkin siitä, että kahdenkymmenen vuoden alakulo on vienyt suurimman terän kansakuntamme itsetunnosta ja -luottamuksesta. Akanat riittävät, vaikka jyviäkin olisi tarjolla.
Datakeskukset eivät ole datataloutta.
Suomi on monella mittarilla maailman kehittynein tai kehittyneimpiä maita. Kansainväliset älykkyysosamäärätutkimukset osoittavat, että kansakuntamme on jopa maailman älykkäin. Maamme koki käsittämättömän teollisen vallankumouksen, jossa se kehittyi agraari- ja alkutuotantoyhteiskunnasta globaaliksi toimijaksi teknologian saralla ja korkealle jalostetun insinöörityön kehdoksi.
Ikävä kyllä, nyt hehkutetut investoinnit ovat mielestäni 2000-luvun mittareilla hyvin samankaltaista alkutuotantoa kuin 1800-luvulla oli tervan vienti. Mistä lienee peräisin suomalainen sanonta tervanjuonnista? Miksi tyydymme siihen, että olemme Saksan vetytalouden alkutuottaja? Miksi ulkomaiset kaivosyhtiöt pääsevät käsiksi luonnonvaroihimme halvemmalla kuin missään muualla? Datakeskukset eivät ole datataloutta, vaan ne työllistävät kohtuullisen matalaa lisäarvoa tuottavaa työväkeä. Lisäksi datakeskusten on hyvin vaikea osallistua sähkön kysyntäjoustoon vastaavalla tavalla kuin muu suomalainen teollisuus, mikä yhdessä uusiutuvan sähköntuotannon kanssa saattaa aiheuttaa sähkömarkkinaan haastavia tilanteita tulevaisuudessa.
Nyt panoksia tulee laittaa erityisesti kansakuntamme eheyttämiseen ja henkisen hyvinvoinnin, ja erityisesti tulevaisuudenuskon palauttamiseen. Trumpin tyyliin, Tehdään Suomesta Upea Paikka, TSUP.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
