Nuoruus kriisien keskellä – sukupolvi, joka ei saanut hengähdystaukoa

Viimeiset viisi vuotta ovat olleet nuorten ja nuorten aikuisten elämässä poikkeuksellista aikaa. Koronapandemia pysäytti yhteiskunnat ja katkaisi elämän siirtymävaiheita. Ukrainan sota toi sodan todellisuuden takaisin Eurooppaan.

Nuori sukupolvi on kasvanut epävarmuuden aikakaudella – mutta samalla se on osoittanut poikkeuksellista sopeutumiskykyä, oma-aloitteisuutta ja kykyä navigoida kriisien keskellä, selviää uunituoreesta väitöstutkimuksesta.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Julia Nuckolsin väitöskirjan tulokset ovat yllättävän toiveikkaita: nuoret eivät jääneet passiivisiksi vaan tekivät aktiivisia valintoja ja mukautuivat nopeasti muuttuvaan todellisuuteen. He hakeutuivat uusille koulutuspoluille, muuttivat asumisjärjestelyjään ja suunnittelivat talouttaan uudelleen.

”Pandemia ei ainoastaan viivästyttänyt elämän siirtymävaiheita – se muutti sen nuorten suhtautumista työhön, rahaan ja sosiaaliseen elämään”, Julia Nuckols toteaa.

Hyödylliset ja hyödyttömät alat

Suomessa ja Ruotsissa tehdyssä haastattelututkimuksessa korkeakouluopiskelijoilta kysyttiin käsitystä oman oppialansa hyödyllisyydestä. Tuloksissa ilmeni vahva ero alojen välillä työllisyysnäkymien kannalta.

Niillä opiskelijoilla, joilla oli jo aiemmin huolia työllistymisestään, korona-aika rajoituksineen näyttäytyi viimeisenä niittinä työllistymiselle. Näitä aloja olivat esimerkiksi humanistinen ala ja kulttuuriala.

Epävarmuuteen liittyi vahvasti käsitys oman alan hyödyttömyydestä kriisiaikoina, mitä edesauttoivat negatiivinen julkinen puhe ja koulutusaloihin liitetyt stereotypiat.

Joissakin tapauksissa nuori oli koronan takia jo päättänyt opiskella toisen tutkinnon varmemmalta alalta – kokeilematta edes työnhakua ensin.

Informaatioteknologian, psykologian, lääketieteen ja kauppatieteiden opiskelijoilla oli vahva käsitys oman alansa hyödyllisyydestä ja helposta työllistymisestä. Tämä ei kuitenkaan poistanut epävarmuutta työllistymisestä. Haluttomuus ottaa riskejä työnhaussa johti ottamaan ensimmäisen omalle kohdalle sattuneen työtarjouksen.

Hyvinvointivaltion merkitys korostui

Väitöskirja antaa uutta tietoa siitä, miten nuoret Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa reagoivat koronapandemian aiheuttamiin ammatillisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin.  

Tulosten mukaan pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden nuoret näyttivät olevan paremmin suojassa taloudellisilta paineilta kuin brittinuoret, jotka elivät heikompien sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen varassa.

Tutkimus osoittaa, että yhteiskunnallisten rakenteiden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun maailma ympärillä muuttuu nopeasti. Tämä on hyvä ymmärtää, ja erityisen tärkeä tämä viesti on nyt, kun maailma kohtaa uusia epävarmuuksia – niin geopoliittisia kuin ekologisiakin.

Nuorilla haavoittuva elämänvaihe

Julia Nuckolsin väitöstutkimus toimii tärkeänä muistutuksena siitä, että kriisit eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Vaikka koronarajoituksia pidettiin yleisesti sopivina kaikissa kolmessa maassa, nuoret olivat muita ikäryhmiä kriittisempiä pandemia-ajan rajoituksia kohtaan. He myös kärsivät muita ikäryhmiä enemmän rajoitusten seurauksista kuten yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä.

Samoin nuoret Suomessa kokivat pandemian negatiiviset vaikutukset omaan talouteen ja uraan muita ikäryhmiä suuremmiksi.

Some tuki ja dissasi

Sosiaalinen media toimi pandemia-aikana nuorten elämässä kaksoisroolissa: se oli yhtäältä tärkeä tukikanava, jonka avulla eristysaikana saattoi ylläpitää yhteyksiä toisiin, mutta toisaalta oli myös ahdistuksen ja disinformaation lähde.

Parhaimmillaan kriisiaika synnyttää uusia tapoja toimia, sopeutumista ja kasvua. Se muistuttaa, että yksilön toimijuus ja kyky tehdä valintoja eivät katoa kriisin keskellä – päinvastoin, ne voivat vahvistua.

Toisaalta tutkimuksessa nousi esiin myös huoli nuorten kasvavasta yksinäisyydestä pandemian jälkeen.

Tutkimus antaa suunnan

Julia Nuckolsin sosiologian väitöstutkimus muistuttaa, miksi tutkimus on tärkeää: se ei ainoastaan kuvaa tapahtunutta vaan auttaa ymmärtämään, miksi ja miten ihmiset toimivat kriisin keskellä.

Nuorten kokemusten esiin tuominen antaa äänen sukupolvelle, joka on elänyt läpi poikkeuksellisia aikoja.

Samalla se tarjoaa arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi – jotta voimme rakentaa tukirakenteita, jotka eivät vain suojaa, vaan myös vahvistavat nuorten uskoa tulevaisuuteen. Ymmärrys on ensimmäinen askel kohti parempaa.

– Koska yhteiskunnalliset kriisit osuvat erityisesti nuoriin, tarvitaan parempaa ymmärrystä kriisien vaikutuksista juuri heihin, Julia Nuckols toteaa.