Olen kirjoittanut päätöksenteosta Viisaaseen Rahaan ennenkin toisista näkökulmista, ja ne löytynevät tältä sivustolta edelleen.
Päätöksentekoprosessista riippuu se, taipuuko sormi osta/myy -napin painamiseen vai ei. Se myös määrää, milloin sormi taipuu.
Päätöksenteko on luonnostaan aika automaattista, ja sen manipuloiminen paremmaksi ei ole helppoa. Ensinnäkin päätöksenteko on niin monitahoinen asia, että kun jotain kehittää, toisaalla helposti uppoaa. Vaatii paljon omien ajatusketjujen analysoimista, itsensä rehellistä tuntemista ja paljon kokeiluja, jotta pääsee lopputuloksilla mitattuna eteenpäin. Motivaationa sanottakoon, että edistyksen kyllä ”tuntee” jo aiemmin.
Aluksi johdattelen ajattelemaan päätöksentekoprosessiasi. Sitten pelottelen ajattelun vinoumilla (biases) ja välillä osoitan konkreettisia ratkaisuja.
Osakesijoittajat puhuvat monesti hajauttamisen tärkeydestä. Salkunhoitajien parissa vallitsee aika selvä konsensus, että järkevään hajauttamiseen kuuluu:
A) Riittävä määrä eri yhtiöitä (yli 10 kpl)B) Eri toimialojaC) Eri markkina-alueitaD) Eri teemoja/faktoreita (kasvua, halpoja, laatua, tarinoita)E) Ajallinen hajautus (ostot ja myynnit)
Sen sijaan vähemmälle huomiolle voi jäädä esim. E-kohtaan liittyvä oman päätöksenteon ajallinen hajauttaminen.
Esimerkki:Sijoittaja tutkii mielenkiintoisen yhtiön tilannetta ja arvostusta maanantaina. Kiinnostus ja innostus heräävät. Käteistäkin makaa sijoitustilillä. Tällöin on aika inhimillistä ja yleistä siirtyä ostopäätökseen saman tien tai heti tiistaina. Tällöin mennään usein harhaan ainakin seuraavista syistä:
Ensinnäkin arvostus voi näyttää halvalta vain siksi, että koko markkina on alavireinen tai koska yhtiössä piilee jotain sellaista, joka ei ihan samana päivänä tule vastaan tai hoksaa selvittää.
Toisekseen on typerää tarttua ensimmäiseen syöttiin. Olen salkunhoitajana ja treidaajana huomannut, että on usein oman neutraliteetin kannalta järkevämpää käyttää ”tutkimispäivänä” hieman aikaa muutaman yhtiön kanssa kuin uppoutua syvälle yhden lempilapsen kanssa. Tällöin euroistasi kilpailevat yhtiöt pääsevät mielessäsi lähtemään samalta viivalta ja vältyt putkinäöltä.
Kolmanneksi tutkimishetket on paras sijoittaa ajankohtaan, jossa kohdeyhtiön kotipörssi on kiinni. Viikonloput ovat turvallisimpia, seuraavana illat. Aamut ovat vähän niin ja näin, koska pörssit aukeavat kuitenkin pian. Nuku yön yli ennen päätöksiä. Aivot järjestävät, yhdistelevät ja puntaroivat päivällä päähän kaadettua infoa.
Neljänneksi ostopäätös piakkoin on todennäköisesti tunnepohjainen, koska ihmisellä on luontainen halu saada palkkio näkemästään vaivasta. Tässä tapauksessa tuo vaiva tutkimiseen käytettyä aikaa. On hyvin epätodennäköistä, että ”ainutlaatuinen ostopaikka” ilmaantuisi juuri siihen yhtiöön juuri silloin kun juuri sinulla oli hyvin käteistä ja juuri silloin kun yhtiötä tutkiskelit. Tästäkin syystä kannattaa luottaa mieluiten analyytikoihin, jotka ovat seuranneet kohdeyhtiötä ainakin muutaman vuoden. Kannattanee myös pelata tutuimmilla kohteilla, mutta siinäkin on vaara, että synnyttää suosikkeja.
Tuo neljäs ongelma on psykologinen ja vaikea havaita, koska itseään on vaikea nähdä neutraalisti. Treidaajilla on vielä vaikeampaa, sillä uutisia ja infoa luetaan ja graafeja tutkitaan myös juuri ennen päätöksiä. Ehkä siksi treidejä tulee useimmiten liikaa eikä liian vähän.
Päätöksentekoprosessit ovat aina alttiita jo antiikin filosofien nimeämille sadoille erilaisille kognitiivisille vinoumille ja muistivinoumille. Näistä on kirjoitettu niin paljon laadukkaita treidausblogeja ja psykologian teoksia, että käsittelen vain paria ja keskityn pohtimaan ratkaisuja parempaan pörssissä toimintaan.
Recency bias ja mitä sille voisi tehdä?
Teknisessä analyysissä on loogista aloittaa pitkästä aikavälistä saaden iso kuva ja trendit selville ja tulla lähemmäksi nykyhetkeä minuuttigraafeille. Kantapään kautta olen oppinut, että päätöksenteossa korostuu tällöin liiaksi lyhin aikaväli, vaikka alun perin idea olisi syntynyt päivägraafilta. Keksitkö keinoja välttyä tältä vinoumalta yleisesti tai ratkaisuja kuvailemaani tilanteeseen?
Oma keinoni välttää tällaista on ollut graafien selailu ja keskinäinen vertailu edestakaisin. Toinen keino on ollut käsijarrun pitäminen päällä päiväkaupassakin edes 10 minuuttia, jotta uusi info edes vähän asettuisi ja saisi mittasuhteita ennen toimeksiantoja. Sanottakoon kuitenkin, että joillakin voitollinen treidaus perustuu pitkälti nopeisiin päätöksiin, ja itsekin luotan päiväkaupassa Nasdaq100-futuureilla hyvin paljon intuitioon eli oikeastaan siihen, että päätöksentekoprosessi on jo hioutunut aika hyväksi runsaiden toistojen avulla.
Varmaankin parempi olisi silti vain tehdä ajatuksistaan jatkuvasti muistiinpanoja ja pisteyttää graafit ja luettu informaatio painoarvotaulukkoon tai -ohjelmaan, jotta recency bias tai focus bias ei päättäisi puolestani. Se on kuitenkin hyvin raskas prosessi ja vaatii edelleen arviointia. Varmankin se on yksi keskeinen syy, miksi yleisen käsityksen vastaisesti treidauksessa algoritmit eivät ole mitään taikasauvoja vaan pikemminkin apuvälineitä.
Päätöksenteon hajauttaminen
Päätöksenteon hajauttaminen saattaa olla täysin oma termini, enkä ole kuullut muiden puhuvan siitä samasta näkökulmasta. Jollakin MBA-kurssilla ehkä kerrotaan, että olisi hyvä kuunnella muiden mielipiteet ennen isoja päätöksiä ja sanotaan, että toimarin on välillä hyvä alistaa päätös koko johtoryhmän äänestykselle.
Maailman ehkä menestyneimmän hedgerahastojen hoitajan, Bridgewater Associatesin perustaja Ray Dalio saarnaa usein meritokratian tärkeydestä. Esimerkiksi heillä sijoituspäätöstä tehdessä äänestykseen tuodaan menestystä tai erityisosaamista omaavia työntekijöitä, ja he voivat saada useampiakin ääniä käyttöönsä. Heillä on käytännössä hoksattu, ettei kaikkien mielipide ole samanarvoinen kaikkiin asioihin. Ei muuten ole kovin suosittu näkemys eriarvoisuuskeskustelujen aikakautena. Meritokratia loistaa silti erinomaisesti substanssiasioissa.
Yksityisen pelurin on vaikea toteuttaa meritokratiaa, mutta muita ihmisiä voi kuunnella ja omaa uskottavuuttaan, tunnetietoisuuttaan ja arvostelukykyään kannattaa epäillä. Aina voi jäävätä itsensä tai jättää kaupan tekemättä. Itsensä epäily vaatii itsensä tuntemista ja harjoittelua, joka sisältää oman mielipiteiden, fiilisten ja ajatusten tarkkailua.
Mielipiteensä arviointi on epäluontaista käyttäytymistä. Omien heikkouksien näkeminen on vaikeaa ja muuttuminen vielä vaikeampaa. Eräs tapani kiertää ongelmaa on päätöksenteon ja siten myös kauppojen hajauttaminen ajallisesti, jolloin tunnelataukset ja monet päätöksentekoprosessia haittaavat psykologiset ilmiöt vähän tasoittuvat ja keskiarvoistuvat.
