Jos jokin (sijoitus-)idea, yrityksen tilanne tai strategia on kovin monimutkainen, on se kyettävä puristamaan yksinkertaiseksi. Muutoin se kannattaa ohittaa. Monimutkaisuuteen kompastutaan.
Tässä blogissa pyrin kuvailemaan, miksi yksinkertaisuuteen pyrkiminen on tärkeää. Johdattelen päätöksenteon monimutkaisuuteen Fortumin ja Uniperin tapauksella, koska se on juuri nyt monelle tuttu. Tapaus sinällään ei ole fokuksessa, vaan pyrin kaivamaan sen avulla yleistettäviä periaatteita ja oppeja esiin.
Markkinainformaatio voi olla yhtäkkistä, kuten esiin rävähtävä uutinen. Se voi olla myös hidasta ja piilevää, kuten inflaation tai energiapulan kehittyminen. Yhtäkkinenkään uutinen on harvoin aivan irrallinen tapahtuma. Useimmiten se kuuluu johonkin kontekstiin. Tieto Fortumin kassakriisistä kuuluu osaksi moneen valtavaan viitekehykseen; Venäjän autoritäärisyyteen, Ukrainan sotaan, geopolitiikkaan, EU:n ilmastotavoitteisiin, Uniperin sopimuksiin ja Saksan lainsäädäntöön.
Ihminen on taipuvainen näkemään yhden kontekstin tärkeimmäksi ja tekee päätöksen sillä perusteella. Tämän voi todeta nopeasti keskustelupalstoilla. Saksaa on viime aikoina arvosteltu surkeista energiaratkaisuista ja Fortumin johtoa arvosteltu kyvyttömyydestä ”alkeelliseen geopolitiikan ymmärrykseen”. Sijoittajalla ja treidaajalla on koko ajan sama ongelma: miten hinnoitella tuollaisia laajoja kokonaisuuksia Fortumin osakkeessa ja verrata niiden voimakkuutta toisiinsa? Kaikista aiemmin mainituista konteksteista pitää ymmärtää riittävästi, mutta yksityiskohtiinkaan ei saisi tarttua, sillä se riskeeraa neutraaliuden. (Selitin aiemmassa loppukevään blogissani, miten liian huolellinen analyysi usein jumittaa sijoittajan mielipiteen.)
Usein sanotaan, että jollakin asialla on ”liian monta kokkia”. Vaikuttaa myös siltä, että: “Mitä useampiin ja laajempiin kokonaisuuksiin päätös liittyy, sitä todennäköisempää on, että asia mokataan”. Fortumille taas taisi käydä, että ”kokilla on liian monta soppaa”. Bisnes tuli liian hankalaksi johtaa.
Maailman vaurain sijoittaja Warren Buffett toistuvasti painottaa sijoittavansa yksinkertaisiin bisneksiin, kuten Coca-Colaan ja vahvoihin brändeihin (Apple, Mäkkäri yms.): ”I always invest in companies an idiot could run, because one day one will.” Helpoissa asioissa on vaikea mokata. Nuo ajatukset ovat monella tapaa loistavia. Lypsän niistä kolme asiaa treidaajan silmin.
1. Sijoittajan uralla siis kannattaa pysyä yksinkertaisuudessa.
Ongelma on, että ketään ei kiinnosta yksinkertainen, vaan kaivataan myös haasteita ja viihdettä. Niin kävi Fortumin johdollekin kun tylsät siirtoverkot myytiin. Treidaajana kanavoin tuota kaipuuta luomalla vieläkin vuosittain korkean riskin ”rallisalkkuja”. Valtaosa on tuottanut lähinnä stressiä ja oppia.
2. Tylsyys ja varovaisuus palkitsee varmimmin.
Tähän käsittääkseni perustuu naisten miehiä paremmat tuotot. Miehissä on paljon riskinottajia ja naisissa (pääoman) suojelijoita. Markkina palkitsee treidaajat ja sijoittajat myös kärsivällisyydestä. Kärsivällisyys on kuitenkin suotavaa vähän eri tilanteissa. Sijoittajalla se on omistamisen suhteen ja treidaajalla treidipaikan ajoittamisen suhteen. En ole koskaan kuullut kenenkään treidaajan valittelevan jälkeenpäin: ”Kunpa olisin tehnyt enemmän kauppoja viime vuonna”. Oma sanontani kuuluu: ”tuottoa syntyy ainoastaan kauppojen välissä”.
3. Entä millainen on hyvä idea?
Oli kyse yhtiön tunnusluvuista, teknisestä analyysistä tai ajoittamisesta, voi Buffettin ohjein treidaajakin karttaa liialliseen monimutkaisuuteen meneviä ajatuksiaan. Parhaita ”setuppeja” ja yhtiöitä ei tarvitse väkisin etsiä, vaan ne ovat alusta asti (juuri sinulle) yksinkertaisia ja riskit ovat alhaisia. En tarkoita, että parhaat ideat olisivat aina kaikille selkeimmästä päästä, (minulla ehkä QT Group ja Nvidia) mutta ne olivat aikanaan minulle hyvin selkeitä tuotteiltaan ja strategialtaan. Tästäkin on treidaajien piirissä lentävä lausahdus ”when in doubt, leave it out”.
