Kansankapitalismi on Suomessa vielä lapsenkengissä, mutta sijoittaminen ja säästäminen kiinnostavat nuoria aikuisia aiempaa enemmän. Suosion kasvua selittävät osaltaan halu taloudellisten tavoitteiden, kuten lomamatkan tai asunnon, saavuttamiseen sekä pyrkimys ottaa oma talous haltuun.
Suurin osa suomalaisten varallisuudesta on kiinni kiinteässä omaisuudessa, kuten asunnoissa ja autoissa. Vain 6,5 prosenttia mediaanikotitalouden varoista on finanssivarallisuutta eli talletuksia, osakkeita tai rahasto-osuuksia.
Sijoittajista keskimmäisellä (mediaani) salkun arvo on 5680 euroa, kun taas kaikkien suomalaissijoittajien salkkujen keskiarvo on 19600 euroa.
– Keskimmäisen omistajan salkun tasolle pääsee, jos säästää 100 euroa kuukaudessa viiden vuoden ajan, Osakesäästäjien hallituksen jäsen Tomi Salo huomautti keinoja Helsingin Sijoitus-messuilla torstaina kansankapitalismin edistämiseksi luodanneessa paneelissa.
Nuoret mukaan
Paneelikeskusteluun osallistuneet Nuorten Osakesäästäjien Raoul Lehtonen, Ella Pauna ja Eemeli Vierimaa huomauttivat, että esimerkeillä on suuri merkitys nuorille.
– Vanhempien esimerkillä oli itselleni suuri merkitys, mutta myös muilla aikuisilla, kuten kouluilla, on iso rooli kiinnostuksen herättämisessä, Pauna sanoi.
Vierimaa puolestaan muisteli lapsuuttaan lama-aikana.
– Minua kutsuttiin Roope Ankaksi, kun talletin saamani rahat leluarkkuun. Kun perheellä oli tiukkaa, joskus äiti kävi sieltä lainaamassa rahaa ja jätti lapun, että maksaa takaisin myöhemmin. Niin myös tapahtui. Niukkuuden kokeminen oli motivoivaa ja päätin, että haluan tarjota omille lapsilleni aikanaan paremmat lähtökohdat.
Toisaalta Lehtosen mukaan nuoret ovat alkaneet säästää itselleen.
– Iso kysymys on, miksi ylipäätään pitäisi sijoittaa. Tässä auttaa, jos on jonkinlainen tavoite.
Alkuun vähälläkin
Monella on kuitenkin suuri kynnys ryhtyä säästämään – saatikka sijoittamaan, etenkin jos tulot ovat pienet.
– Itse teen niin, että laitan heti kuun alussa säästöön haluamani summan ja lopuilla eletään, Pauna kertoi.
Myös Vierimaa suositteli alkukuun taloudenhoitoa.
– Maksa heti kuun alussa kaikki maksut, sen jälkeen kymmenen prosenttia rahoista säästöön, kymmenen prosenttia sijoituksiin ja 15 prosenttia elämiseen. Tiukan budjetin noudattamista helpottaa, kun tietää, mitä itseltään haluaa.
– Tärkeintä on säästää edes jotain, sillä aika on sijoittajan paras kaveri, sanoi Lehtonen.
– Kannattaa rakentaa kestävällä pohjalla oleva säästösuunnitelma, jossa on tavoite, hän suositteli.
Salo puolestaan antoi hyvän vinkin pidempiaikaiseen, koko vuoden kattavaan talouden hallintaan.
– Martta-liiton verkkosivuilla on excel-taulukko, jonka avulla voi suunnitella koko vuoden tasolla tulojaan ja menojaan. Siihen voi merkitä esimerkiksi harvemmin tulevat laskut, kuten vakuutukset tai sähkölaskut.
Puhumalla parempi
Salo muisteli, kuinka hänen aloittaessaan sijoittamisen 1980-luvulla aihe oli edelleen tabu.
– Silloin sijoittamisesta ei voinut puhua kavereille tai sukulaisille, koska sijoittaja nähtiin keinottelijana tai pahana kapitalistina. Ilmapiiri on muuttunut noista ajoista melkoisesti.
Pauna on innostanut kavereitaan ja opiskelijatovereitaankin sijoittamisen pariin.
– Joskus heille on tarttunut puheistani korvaan jonkin tutun yhtiön nimi, jolloin siitä on voitu alkaa jutella enemmän. Opiskelukaverit tietävät, että olen tismalleen samassa taloudellisessa tilanteessa kuin hekin eli jos minä pystyn säästämään ja sijoittamaan tästä, niin pystyvät hekin.
Myös Vierimaa on huomannut saman omassa kaveripiirissään.
– Kun yhtiö on jollain tavalla tuttu, sitä on helpompi ajatella sijoituksena. Oma innostukseni ja menestys sijoittajana on kannustanut myös kavereita ryhtymään siihen – kannattaa olla avoin ja puhua asioista, hän totesi.
