Latausinfra nostaa paitsi yksittäisen asunnon, myös koko taloyhtiön arvoa. Samalla se asettaa vaatimuksia niin taloyhtiön sähkökapasiteetille kuin sen sähköverkon kunnollekin.
Suomen Vuokranantajat ry:n juristi Saara Penttilä neuvoo niin asuntosijoittajia kuin taloyhtiöiden asukasosakkaitakin selvittämään etukäteen tarkasti sähköauton latausinfran toteuttamistavat ja kustannukset ennen päätöksen tekemistä. Rakentamispäätös vaatii taloyhtiöltä niin teknistä, taloudellista kuin juridistakin tietoa.
– Sähköautojen latausmahdollisuuksiin liittyviä kysymyksiä meille tulee viikoittain. Kustannusten jakautuminen on yleisimpiä kysymyksiä. Paljon riippuu tietysti siitä, hallitaanko taloyhtiön autopaikkoja osakkeiden perusteella vai ovatko autopaikat yhtiön hallinnassa, Penttilä sanoo.
Yhdessä vai yksin?
Vastikeperusteisessa mallissa kaikki osakkaat osallistuvat taloyhtiön yhteiseksi perusparannukseksi katsottavan latausinfran toteuttamiskustannuksiin: kustannukset jaetaan kaikkien osakkaiden kesken yhtiövastikkeen tai rahoitusvastikkeen kautta.
Myös latauksen kulut jakautuvat vastikeperäisessä mallissa osakkaille samalla periaatteella kuin muutkin taloyhtiön kulut: lataussähkön kustannukset eivät välttämättä kohdistu suoraan käyttäjälle, vaan ne jakautuvat vastikeperusteen mukaan.
Vastikeperusteista mallia perustellaan sillä, että latausinfra nostaa kiinteistön arvoa ja hyödyttää pitkällä aikavälillä kaikkia osakkaita: niin asuntosijoittajia kuin asukasosakkaitakin.
Vaihtoehtona on myös, että kustannukset jaetaan vain autopaikkojen omistajien tai haltijoiden kesken: ne, joilla ei ole autopaikkaa, eivät myöskään maksa.
Tietoa on tarjolla
Myös yksittäinen osakas voi teettää latauspisteen omaan autopaikkaansa, jolloin taloyhtiö antaa luvan muutostyöhön. Osakas maksaa itse kaapeloinnin, latauslaitteen, asennuksen ja myös käyttökustannukset. Tämä on yleistä, jos taloyhtiössä on vain yksi tai kaksi sähköauton käyttäjää.
– Meillekin on tullut vuokranantajilta yhteydenottoja, joissa he ovat vuokralaisen aloitteesta lähteneet selvittämään osakasmuutostyön mahdollisuutta sähköauton latauspaikan rakentamiseen yhtiöhallintaisella autopaikalla. Taloyhtiön pitää kuitenkin muistaa, että yhdelle myönnetty lupa osakasmuutostyöhön velvoittaa saman luvan myöntämistä kaikille muillekin. Tämä taas vaatii sen selvittämistä, mihin sähköverkon nykyinen kapasiteetti riittää ja onko sitä tarvetta lähteä kasvattamaan.
Yleisin käytäntö on sekamalli, jossa taloyhtiö maksaa perusinfran kaapelointeineen ja pääkeskuksen muutoksineen ja käyttäjät maksavat itse oman latauslaitteen, lataussähkön ja mahdollisen ylläpitomallin. Tämä malli on suosittu, koska se jaksaa kustannuksen kohtuullisesti.
– Nämä ovat korostetusti päätöksiä, jotka vaativat paitsi teknistä, mutta myös juridista ja taloudellista osaamista. Totta kai osaamistaso eri aihepiireissä vaihtelee, kun taloyhtiöissä on maallikkohallituksia, mutta en allekirjoita sitä väitettä, että sähköautojen latausinfran yleistyminen pysähtyisi taloyhtiön päätöksentekoon tai osaamisen puutteeseen. Tietoa ja koulutusta on tosi hyvin saatavilla niin Suomen Vuokranantajien kuin Kiinteistöliitonkin lakineuvonnan kautta, Penttilä sanoo.
