Täydellistä hetkeä sijoittamisen aloittamiseen ei ole olemassa. On vain menetettyä aikaa. Sijoittamisessa aika ei ole vain rahaa. Se on vipuvarsi tuottoihin.

Alkuvuosi on perinteisesti uusien alkujen ja suurten lupausten aikaa. Kuntosalit täyttyvät ihmisistä, jotka uskovat muuttuvansa bodaajiksi yhdessä yössä, ja kotitalouksien (ainakin omani) budjetti-Excelit ladataan täyteen parempaa tulevaisuutta tavoittelevia tavoitteita. Mutta jos saisin matkustaa ajassa taaksepäin ja tavata nuoren itseni, vasta valmistuneen laboratoriotekniikan insinöörin, joka tuijotti ensimmäistä kunnollista palkkakuittiaan heinäkuussa 2013, en kehottaisi häntä tekemään pidempää päivää vaan kehottaisin häntä vain avaamaan sen hiton arvo-osuustilin.

Olen sijoittanut nyt 10 vuotta, ja tähän mennessä salkkuni (osakkeet ja sijoitusasunnot) on kasvanut noin 140 000 euroa. Salkku antaa jo oikein mukavasti turvaa elämään, mutta se on myös jatkuva muistutus sijoitusurani suurimmasta virheestä. Joku voisi luulla sen liittyvän meemiosakkeiden trendiin lähtemiseen, huonoon yhtiövalintaan tai edes pieleen menneeseen ajoitukseen (mitkä olen kyllä kaikki tehnyt, kiitos kysymästä). Suurin virheeni oli kuitenkin se, mitä jätin tekemättä: en aloittanut heti, kun se oli mahdollista.

Aloitan sijoittamisen sitten kun…

Ei ole mitenkään epätyypillistä, että aloitteleva sijoittaja haluaa ymmärtää sijoittamisesta ”kaiken”, haluaa valita verotuksellisesti järkevän salkun rakenteen, ennen kuin on valmis laittamaan rahaa markkinoille. Monet aloittelevat sijoittajat odottavat myös usein sitä kuuluisaa ”oikeaa hetkeä”. Aloitetaan sijoittaminen silloin, kun on pörssiromahdus ja osakkeet ovat suhteellisesti edullisempia.

Yksi tapa myöhästyttää aloittamista on odottaa siihen, kun palkka nousee seuraavalle tasolle ja on enemmän rahaa sijoittaa ja pitää nykyinen elämäntaso. Tai sitten, kun olen lukenut vielä yhden kirjan teknisestä analyysistä, että osaan valita oikean ostoajankohdan. Syitä on aina monia olla aloittamatta sijoittamista.

Tätä ilmiötä kutsun analyysiparalyysiksi. Kun yrität hallita kaikkia muuttujia, päädyt tilanteeseen, jossa et tee mitään. Totuus on kuitenkin se, ettei täydellistä hetkeä ole olemassa. Ei nyt, ei eilen, eikä tulevaisuudessa. On vain menetettyä aikaa markkinoilla, jota ei millään analyysillä tai Excelin funktiolla saa enää takaisin. Sijoittamisessa aika ei ole vain rahaa, se on vipuvarsi, joka muuttaa pikkupuron valtameren aalloksi.

Insinöörin aivoilla on taipumus ylianalysoida. Se on loistava piirre prosessikaavioita piirtäessä tai standardoituja työtapoja miettiessä, mutta sijoittamisen aloittamisessa se on usein haitallista. Onneksi oma analyyttisyyteni ei tullut suureksi esteeksi löytäessäni sijoittamisen joulukuussa 2015. Toivoisin silti, että olisin kohdannut sijoittamisen jo aikaisemmin, esimerkiksi korkeakoulussa SOSxKampus tyylisellä tavalla, jotta olisin aloittanut sijoittaa välittömästi koulussa ollessani tai viimeistään silloin, kun pääsin ensimmäiseen palkkaan kiinni työelämässä.

Matematiikka, joka satuttaa, mutta opettaa

Insinöörinä rakastan kaavoja, koska ne eivät valehtele eivätkä välitä tunteista. Sijoittamisen pyhä kolminaisuus on alkupääoma, tuotto ja aika. Näistä kaksi ensimmäistä saavat yleensä kaiken huomion mediassa, mutta kolmas on se, joka tekee ihmeitä. Tarkastellaanpa tuttua korkoa korolle -kaavaa:

Loppusumma = P x (1+r)^n

Tässä kaavassa P on sijoitettu summa ja r on vuotuinen tuotto. Mutta huomaatko, missä n eli aika sijaitsee? Se on potenssissa. Se on kaavan voimakkain tekijä. Aika on sijoittamisen ja saadun tuoton MVP (most valuable player).

Leikitään ajatuksella, joka saa minut edelleen hieman huokailemaan iltaisin. Käytetään esimerkissä konkreettisia oikeita lukuja, jotta pääset paremmin kärryille. Olen sijoittanut viimeisen kymmenen vuoden ajan keskimäärin 500 euroa kuukaudessa (todellisuus on 509 euroa, mutta ei anneta sen haitata), josta suurimmat panostukset tehtiin nimenomaan sijoittamista aloittaessa, jolloin tuloni olivat merkittävästi nykyistä pienemmät. Vaikka löysin sijoittamisen 29 kuukautta valmistumisen jälkeen, eli yllättävän nopeasti tuurin kautta, niin siitä huolimatta sillä on ollut massiivinen vaikutus. Lasketaanpa se auki. Jos olisin siirtänyt tuon saman 500 euroa kuukaudessa pörssiin heti valmistumiseni jälkeen heinäkuussa 2013, olisin ehtinyt sijoittaa 14 500 euroa omaa pääomaa ennen kuin todellisuudessa edes aloitin.

Mutta kyse ei ole vain tuosta summasta. Jos laskemme maltillisen 7 prosentin vuotuisen tuoton tuolle ”menetetylle” ajalle ja annamme sen kasvaa korkoa korolle tähän päivään asti, lopputulos on karu: tuo 29 kuukauden odottelu on maksanut minulle tänä päivänä arviolta yli 30 000 euroa. Viivyttelyn hinta ei ole vain se raha, jonka jätämme säästämättä, vaan se valtava kasvuvoima, jonka menetämme loppupäästä, milloin korkoa korolle pääsee jylläämään tuhoavalla voimalla sinun hyväksesi. Entä mitä, jos olisin aloittanut vielä aikaisemmin? No se ei olisi ollut mahdollista, enkä suostuisi sitä edes laskemaan.

Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen

Kirjoittaja on taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva lietolainen insinööri, joka rakensi nollasta yli kuusinumeroisen sijoitussalkun luottamalla korkoa korolle -ilmiöön ja säännölliseen sijoittamiseen sekä osinkovirtaan. Se leipäjonoista vauraaksi noussut jamppa. Ja Varsinais-Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.

Katso kaikki kirjoittajalta Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen