En voi olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että näillä viimeksi kuluneen vuoden toimilla Trump koettaa tuottaa niin paljon savua ilmaan, että huomio siirtyy pois omalta takapihalta, jossa kasvaa paljon rikkaruohoja.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun Lähi-idän öljytynnyrit syttyvät. Historiallisesti konfliktien vaikutus on jäänyt osakemarkkinoille hyvin lyhytaikaiseksi. Keskimäärin osakkeet ovat toipuneet lähtötasoilleen noin kuukaudessa. Ainoastaan Jom Kippur -sodan yhteydessä osakkeet olivat vielä yli vuodenkin kuluttua alemmalla tasolla kuin sotaan lähdettäessä. Syynä siihen oli, että öljyn tarjonta jäi pysyvämmin alhaiseksi öljysaarron vuoksi ja öljyn hinta nelinkertaistui muutamassa kuukaudessa. Seurauksena oli vuoden 1973 öljykriisi. Niiltä ajoilta meillä on edelleen muistona yleinen 80 kilometrin nopeusrajoitus maanteillä ja kellojen siirteleminen kesä- ja talviajan välillä.
Yhdysvaltojen taloudesta kuuluu nyt huolestuttavia signaaleja. Työllisyyskehitys on selvästi heikentynyt ja taantuman todennäköisyys kasvanut. Trumpin nimittämällä uudella keskuspankkipomolla saattaa olla vielä hikiset paikat, kun yhtäkkiä korkoruuvia pitääkin alkaa kiristää Hormuzinsalmen sulun tahdittaman inflaatiokehityksen myötä. Edellisessä lehdessä pohdin, viittaako kullan hinnan nousu joihinkin sellaisiin tapahtumiin, joita vielä emme edes otsikkotasolla osaa pelätä. Jotenkin tämä hyökkäys Iraniin ei ehkä kuitenkaan ollut sellainen musta joutsen, mutta ovatko sodan seuraamukset lopulta paljon vakavampia koko maailmantaloudelle, kuin Trumpin pelikirjassa olikaan kirjoitettuna?
Kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, on öljyn hinta vaihdellut päivän aikana 30 prosenttia, ensin ylös ja sitten alas. USA:sta on tullut muutaman tunnin sisällä tietoa siitä, että sota on loppumassa ja myös sellaista tietoa, että sota on kiihtymässä. Kun saat tämän uuden lehden käsiisi, saattaa olla, että meitä säästäjiä tahdittavat jo ihan uudet Trumpin sävelet ja Hormuzinsalmi on taas täynnä tankkereita.
En voi olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että näillä viimeksi kuluneen vuoden toimilla Trump koettaa tuottaa niin paljon savua ilmaan, että huomio siirtyy pois omalta takapihalta, jossa kasvaa paljon rikkaruohoja. Niiden kitkeminen on päivä päivältä haastavampaa ja jopa mahdotonta. Olemmeko todistamassa omana elinaikanamme jälleen yhden imperiumin, ei täydellistä tuhoutumista, mutta merkittävän vaikutusvallan romahdusta?
Suomessa kansantalous saatiin vihdoin kasvu-uralle, ja juuri päättynyt Q4 -tuloskausi Helsingin pörssissä oli isossa kuvassa juuri niin hyvä, kuin osasin odottaakin. Tulokset kasvoivat reiluilla kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla ja näkymät ovat hyvät sekä tälle että ensi vuodelle. Kyllä pistää ekonomistia sapettamaan, että kaikki tämä vihdoinkin realisoituva hyvä voi saman tien murtua, jos saamme inflaation jälleen kylään ja markkinakorot nousuun.
Karri Salmi
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
