Muistan hyvin, miltä sijoittamisen aloittaminen tuntui joulukuussa 2015. Ei siksi, että ensimmäinen ostoni olisi ollut erityisen onnistunut, vaan siksi, että ennen sitä vietin yllättävän paljon aikaa Excelissä pohtimassa järkevintä ostokohdetta ja tapaa aloittaa suora osakesijoittaminen.
Korkoa korolle -laskuri lauloi, ja tulevaisuus näytti ruudulla selkeältä. Tasainen ja looginen varallisuuden kehitys ja ennen kaikkea hallinnan tunne tulevaisuudesta. Numeroiden pyörittäminen ja pureskelu Excelissä antoi illuusion siitä, että ymmärsin täysin mitä olin tekemässä. Todellisuus oli hieman toisenlainen, vähemmän yllättäen.
Aloitin sijoittamisen vuonna 2015 ostamalla Oriolan osakkeita noin tuhannella eurolla. Kyse ei ollut mistään täydellisestä analyysista tai vuosien valmistautumisesta, vaan enemmänkin parin viikon puristuksesta. Olin säästänyt rahaa, kiinnostunut sijoittamisesta, löytänyt kuusi itseäni kiinnostavaa osaketta (Novo Nordisk, Olvi, Nvidia, Betsson, Oriola ja Fortum) ja lopulta tehnyt päätöksen, joka on monelle yllättävän vaikeaa, eli painoin ostonappia.
Olin lopulta tehnyt päätöksen.
Jälkikäteen ajateltuna se oli koko prosessin tärkein hetki. Ei siksi, että Oriola olisi ollut täydellinen valinta, vaan siksi, että siirryin ajattelusta tekemiseen. Moni hyvä idea jää idean tasolle, eikä sitä koskaan toteuteta. Monet sanovatkin, että ideat ovat arvottomia, arvokasta on se, että teet.
Alussa kuvittelin, että sijoittamisessa tärkeintä on kyky ennustaa tulevaisuutta ja tulevaisuuden menestyjiä. Excelissä pystyin rakentamaan erilaisia skenaarioita ja laskemaan, mitä tapahtuu, jos tuotto on kahdeksan prosenttia vuodessa ja sijoitan tietyn summan kuukausittain. Kaikki toimi täydellisesti niin kauan kuin pysyin taulukon sisällä. Markkina ei kuitenkaan ole taulukko ja varallisuuden kehitys ei ole tasaista, vaan siihen kuuluu niin nousu- kuin laskukausia, joista jälkimmäisessä olen itse ollut viimeisen vuoden päivät.
Ensimmäiset kokemukset opettivat nopeasti, että osakkeiden hinnat eivät liiku loogisesti eivätkä tasaisesti. Kurssit nousevat ja laskevat usein ilman selkeää syytä, ja jälkikäteen selityksiä löytyy aina enemmän kuin ennusteita etukäteen. Vielä tärkeämpää oli huomata, miten oma ajattelu reagoi tähän kaikkeen. Se, mikä Excelissä näytti yksinkertaiselta, muuttui käytännössä epävarmuudeksi, vaikka minulla oli aluksi enemmän itseluottamusta kuin epäilystä. Tästä alkoi oikeastaan oman sijoittamisen perusta.
Se ei rakentunut yksittäisistä onnistuneista ostoista tai erityisen tarkoista laskelmista, vaan vähitellen muodostuneesta tavasta suhtautua sijoittamiseen. Ymmärsin, että en tarvitse täydellistä mallia, vaan riittävän hyvän prosessin. Sellaisen, jota pystyn noudattamaan myös silloin, kun markkina ei käyttäydy odotusten mukaisesti. Hyvä prosessi johtaa välillä huonoihin lopputuloksiin, vaikka olisinkin tehnyt kaiken oikein. Sellaista se sijoittaminen vain on.
Yksinkertaisuus alkoi tuntua yllättävän järkevältä.
Yksinkertaisuus alkoi tuntua yllättävän järkevältä. Sen sijaan, että yrittäisin optimoida jokaisen päätöksen, keskityin siihen, että teen päätöksiä ylipäätään. Säännöllisesti, suunnilleen samalla logiikalla ja ilman jatkuvaa tarvetta säätää suuntaa. Jos strategia vaihtuu viikosta toiseen, mikä on enää strategia tai sen hyöty?
Samalla Excelin rooli muuttui. Se ei enää ollut väline tulevaisuuden ennustamiseen, vaan tapa hahmottaa nykytilannetta. Kuinka paljon sijoitan, mihin sijoitan ja millainen kokonaisuus siitä muodostuu vuosien aikana toistoilla. Ennustaminen jäi vähemmälle, ymmärtäminen tuli tilalle. Tämä muutos oli yllättävän vapauttava, vaikka edelleenkin välillä huomaan lipsuvani ennustamisen puolelle.
Sijoittaminen alkoi näyttää vähemmän optimointiongelmalta ja enemmän käyttäytymiseen liittyvältä prosessilta. Ei ollut enää kyse siitä, löydänkö täydellisen tuottoprosentin laskelmiin, vaan siitä, pystynkö toimimaan johdonmukaisesti vuodesta toiseen. Ja tässä tunnistin koko sijoittamisen ytimen.
Kun tätä katsoo taaksepäin, aloittamisen kynnys tuntuu jopa kummalliselta. Käytin aikaa asioihin, jotka eivät lopulta ratkaisseet mitään, ja epäröin päätöstä, joka osoittautui koko matkan kannalta keskeisimmäksi. Oppimiseni myötä teen nykyään kaikkeni, että mahdollisimman moni ihminen pääsee tämän lähtökitkan ylitse mahdollisimman nopeasti, jotta elämänsä paras matka voi alkaa.
Ensimmäinen osto konkretisoi kaiken.
Ensimmäinen osto konkretisoi kaiken. Kovin säästämäni raha muuttui teoriasta käytännöksi, ja samalla koko sijoittaminen muuttui erilaiseksi. Se ei ollut enää ajatusleikki, vaan jotain, johon liittyi oikeaa riskiä ja oikeita tunteita. Yllättävän usein juuri tätä jälkimmäistä, jos sijoittajilta kysyy. Ehkä tärkein oppi tästä kaikesta on yksinkertainen, eli sijoittamista ei opi Excelissä, vaan sijoittamalla.
Excel auttaa hahmottamaan, suunnittelemaan ja seuraamaan, mutta se ei voi korvata kokemusta. Kokemus syntyy vasta siinä vaiheessa, kun tekee ensimmäisen päätöksen ja elää sen seuraukset, positiiviset tai negatiiviset. Siksi antaisin aloittavalle sijoittajalle lopulta vain yhden neuvon, vaikka kaikkea muuta on helppo listata ympärille: aloita. Ei täydellisesti, ei täydellisellä tiedolla, eikä edes täydellisellä suunnitelmalla. Riittää, että aloitat. Kaikki muu rakentuu sen päälle ajan mittaan varallisuuden kehittymisen mukana.
Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen
Kirjoittaja on taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva lietolainen insinööri, joka rakensi nollasta yli kuusinumeroisen sijoitussalkun luottamalla korkoa korolle -ilmiöön ja säännölliseen sijoittamiseen sekä osinkovirtaan. Se leipäjonoista vauraaksi noussut jamppa. Ja Varsinais-Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.
Katso kaikki kirjoittajalta Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen
