Rahankäytöstä päätetään usein tunteilla ja opittujen tapojen mukaan. Järki ei siihen aina liity mitenkään.
Takuusäätiön sosiaalisten rahoituspalvelujen johtaja Minna Backman kertoo, että ihmisen rahasuhde voi juontaa juurensa lapsuuteen. Jos lapsuudenkotona esimerkiksi elettiin niukasti ja raha oli jatkuvan huolen aihe, voi aikuisena syntyä tarve varmistaa oma turvallisuus säästämällä. Toisaalta sama kokemus voi hänen mukaansa johtaa myös päinvastaiseen eli halutaan kuluttaa heti, kun siihen on mahdollisuus.
− Vastaavasti myös rahan runsaus voi opettaa huolettomuutta tai synnyttää vastareaktion, jossa rahaa hallitaan tarkasti, Backman huomauttaa.
Arjessa tämä näkyy usein siinä, miten rahaa käytetään silloin, kun sitä on kerralla enemmän. Esimerkiksi opiskelija voi käyttää koko opintovuodelle tarkoitetun opintolainan nopeasti ja huomata vasta myöhemmin, että arjen kuluihin ei enää riitäkään rahaa. Tällöin päätöksiä ohjaa ajattelu “tässä ja nyt” eikä pidemmän aikavälin budjetointi. Hetkellisen mielihyvän hakeminen voi olla niin vahva, että suunnitelma ja varautuminen jää taka-alalle.
− Ja jos rahankäyttöä ei suunnitella, kokonaisuus omasta taloudellisesta tilanteesta hämärtyy helposti, Backman toteaa.
Ihmiset suhtautuvat säästämiseen eri tavoin myös siksi, että tavoitteet ovat erilaisia. Joku säästää lyhyellä aikavälillä lomaa tai isompaa hankintaa varten, ja toinen ajattelee pidemmälle työttömyyden, sairastumisen tai eläkepäivien turvaamiseen.
− Osa taas säästää, koska rahaa on riittävästi, eikä koe tarvetta kuluttaa kaikkea. Silloinhan säästäminen on helppoa. Ajattelen, että on tärkeää pohtia omaa motivaatiota kuluttamiseen ja säästämiseen ja myös uskaltaa uskoa unelmiin, Backman pohtii.
Backman sanoo, että omaa rahasuhdettaan voi myös muuttaa. Ensimmäinen askel on konkreettinen: omien tulojen ja menojen tunteminen. Kun nettotulot ja pakolliset menot ovat selkeät, hahmottuu myös se, mitä jää käytettäväksi tai säästettäväksi. Pelkkä arvio ei kuitenkaan riitä, vaan tiliotteet käydään läpi ja kulutus tehdään näkyväksi.
− Ensin kategorisoidaan välttämättömät ja säännölliset menot, kuten asumisen kulut, sähkö- ja puhelinlaskut, netit ja muut kuukausittain maksettavat välttämättömät menot. Ja sitten katsotaan, mitä jää viivan alle. Se on summa, jonka pystyy joko kuluttamaan tai säästämään, tai molempia, sanoo Backman.
Myös kulutuksen tavat on syytä selvittää. Siihen auttaa Backmanin mukaan Excel tai esimerkiksi Penno, joka on maksuton väline oman talouden seurantaan ja suunnitteluun. Kun kirjataan esimerkiksi parin kuukauden tiliotteesta kaikki ostot, mihin rahaa on oikeasti käytetty, paljastuvat myös piilokulut. Tilaukset, palvelut ja osamaksut voivat tuntua yksittäin pieniltä, mutta muodostavat yhdessä merkittävän ja turhan kuluerän.
Backman toteaakin, että nykyinen kulutusympäristö tekee rahankäytöstä entistä haastavampaa, kun kohdennettu mainonta, jatkuvat virikkeet ja helppo maksaminen houkuttelevat ostamaan.
− Maksamisen tapahtuessa digitaalisesti, vähän kuin huomaamatta, kuluttaminen ei tunnu konkreettiselta ja on helppoa sanoa houkutuksille kyllä, sen enempää ajattelematta. Valitettavasti me ihmiset emme aina ole rahan kanssa niin rationaalisia, hän sanoo.
