Onko suomesta tulossa tytäryhtiömaa? Siitä ollaan kasvavasti ja perustellusti huolissaan, kun Suomesta ostetaan kiihtyvään tahtiin yrityksiä pois pörssistä ja ennen pörssilistautumistakin. Ongelma tytäryhtiöitymisessä on yritysten tuottaman lisäarvon, eli voittojen, valuminen ulkomaille. Suomeen jää kyllä leivän päälliseksi voita, mutta juustot menevät muualle.
Työt ja osaaminen säilyvät jonkin aikaa Suomessa, mutta tulevaisuuden osalta senkin suhteen on epävarmuutta. Ulkomainen omistaja voi milloin vain päättää siirtää tuotannon ja osaamisen muualle. Tämä koskee sinänsä suomalaistakin omistajaa – ei voida ajatella, että suomalainen yritys isänmaallisuuttaan tekee asioita suomessa, ellei se ole kannattavaa.
Suomeen ei myöskään oikein haluta investoida. Esimerkiksi akkutuotantoa arvostelevat äänet ovat muuttuneet maailmalla yhä kriittisemmiksi, kun raaka-aineita louhitaan jopa lapsityövoiman voimin – tässä olisi miljoonan euron paikka Suomelle. Täältä löytyy raaka-aineista lähtien kaikki tarvittava ESG-periaatteiden mukaista akkutuotantoa varten. Ja silti investoinnit ovat nihkeässä.
Kun Suomessa toimimisen edellytyksiä tarkastelee, esille nousee varsinkin yksi tekijä, joka arveluttaa täällä jo toimivia ja tänne muuttamista pohtivia: tekijöiden puute. Kun miljardi-investointeja pohditaan, ovat ne luonteeltaan pitkäaikaisia päätöksiä. Siksi kohdemaan asioita ja tulevaisuutta tutkitaan aina suurennuslasin avulla ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Yhteiskunnan toimivuuden, infrastruktuurin ja viranomaisasioinnin jouhevuuden lisäksi suurennuslasin alla on osaavan työvoiman riittävyys.
Liiketoiminnan pyörittäminen kun on hyvin hankalaa, mikäli tekijöitä ei ole. Pitkään jatkunut syntyvyyden lasku on silloin iso ongelma. Viimeisten kymmenen vuoden aikana syntyvien määrä on Suomessa laskenut 61 tuhannesta 46 tuhanteen.
Vaje voidaan toki korvata opiskelu- ja työperäisellä maahanmuutolla. Jostain syystä Suomi ei tätä halua. Mikäli perheellinen Piilakson eturivin teknologiavaikuttaja, Flickr-kuvapalvelun ja kauppapalvelu Hunchin perustaja ja nykyinen monimiljonääri, joka on esiintynyt Davosin talousfoorumin lavalla Bill Gatesin rinnalla, ei saa asua Suomessa, niin kuka sitten?
Kun Uusi-Seelanti, Australia ja esimerkiksi Kanada ovat vuosia tehneet kaikkensa työperäisen maahanmuuton ja talouskasvun varmistamiseksi, Suomessa keskustellaan asiasta. Vuosina 2008–2019 Suomen talouskasvu oli sijalla 134 kaikkiaan 141 maan joukossa. Kriisitunnelman puuttuminen suomalaisesta yhteiskuntakeskustelusta on lähinnä häkellyttävää.
Jotkin arjen supersankarit sentään yrittävät.
Angry Birdseistä tutuksi tullut Peter Vesterbacka tekee tunnelia Tallinnan ja Helsingin välille. Kahden talousalueen yhdistäminen tunnetusti kasvattaa taloutta merkittävästi. Samalla Peter vauhdittaa mobiilitalouden osaamiskeskittymän syntyä. Lisäksi hän pyrkii täyttämään puolityhjiä paikallislukioita ulkomaalaisilla opiskelijoilla.
Opiskelu- tai työperäinen maahanmuutto kun on jonkin asteinen ”no-brainer”. Joku muu valtio on jo investoinut kyseisen henkilön syntyyn, terveydenhuoltoon, peruskouluun ja jopa jatko-opintoihinkin. Tällaisessa maahanmuutossa kohdetalous korjaa työntekijän tuottavuuden hedelmät. Se, ettei Peter saa kaikkea mahdollista tukea valtiolta ja viranomaisilta on häpeällistä.
Hyvinvointivaltion palveluita voi pitkässä juoksussa parantaa vain, jos kakku kasvaa. Verojen nostaminen kiihdyttää kakun pienenemistä. Kotimaisen omistajuuden, ulkomaisten investointien ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on kiinni asenteiden nopeasta muutoksesta. Jääkööt myös korkeammat katteet Suomeen.
Martin Paasi
Kirjoittaja on Nordnetin talousasiantuntija.
