Sijoittamisessa tunne ottaa usein ohjat, vaikka päätösten pitäisi perustua rationaaliseen analyysiin.
Paniikki on sijoittamisessa yleisin tunne, ja sen taustalla on epävarmuus. Kun epävarmuus kasvaa, pelko laukaisee nopeasti reaktioita, ja syntyy tunne, että pitäisi tehdä jotakin heti. Sijoittaja seuraa helposti myös sitä, mitä muut tekevät, ja miettii, pitäisikö itse toimia samoin.
Säästöpankkikeskuksen varallisuudenhoidon liiketoimintajohtaja Pasi Sirola sanoo, että keskeistä tällaisessa käyttäytymisessä on tappioiden pelko. Sijoittajat pelkäävät menetyksiä enemmän kuin tavoittelevat mahdollisia tuottoja.
− Ihmisluonteelle on tyypillistä suojella jo olemassa olevaa varallisuutta, jolloin pelko menettämisestä tuntuu voimakkaammalta kuin odotus tulevasta voitosta. Tämä luo eräänlaisen “tappiokartan”, joka ohjaa käyttäytymistä, Sirola kertoo.
Tähän liittyy laumakäyttäytyminen, eli sijoittajat tekevät päätöksiä sen perusteella, mitä muutkin tekevät: kun muut myyvät, pitäisikö minunkin myydä? Sijoittaja saattaa ajatella, että kurssien lasku johtuu siitä, että kaikki muut ovat jo myyneet, ja pelko jäädä viimeiseksi ohjaa toimintaa.
− Kun markkina laskee ja muut myyvät, kasvaa paine toimia samoin. Tällöin sijoituspäätös ei synny niinkään analyysistä, vaan pelosta ja tarpeesta toimia kuten muut, Sirola toteaa.
Näin syntyy tilanne, jossa myydään juuri kurssien laskiessa. Sirolan mukaan päätös tehdään usein myös halusta välttää häpeäntunne: kun toimii kuten muut, omaa ratkaisua ei tarvitse perustella.
Nousumarkkinassa roolit vaihtuvat, kun ahneus kasvattaa riskinottoa ja sijoituksia lisätään hinnan noustessa. Ajatuksena on, että kun onnistuin aiemmin hyvin, nyt onnistun vielä paremmin.
− Tosiasiassa tässä tehdään klassinen virhe eli lisätään koko ajan nousevan osakkeen painoa, Sirola huomauttaa.
Samaan aikaan tappiollisista sijoituksista pidetään jääräpäisesti kiinni, vaikka rationaalinen päätös olisi jo tehdä tappiot näkyviksi.
− Toivotaan, että tilanne kääntyy jatkossa, sillä menihän yrityksellä ennenkin hyvin. Klassinen esimerkki on Nokian osakkeet, Sirola kertoo.
Näiden tunteiden yhteisvaikutus johtaa lopulta yleiseen virheeseen, jossa voittavat osakkeet myydään liian aikaisin ja häviäjiä pidetään salkussa liian kauan.
Tunteita voi hallita pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella sijoittamisella
Tunteita voi hallita noudattamalla pitkän aikavälin sijoitusstrategiaa, jossa on etukäteen määritelty tavoitteet ja riskitaso.
− Hyvä sijoitusstrategia tukee hajautusta, jolloin jo lähtötilanteessa toimitaan rationaalisesti eikä oteta liian suurta riskiä yksittäisestä pörssiosakkeesta, sanoo Sirola.
Myös aikahorisontilla on keskeinen merkitys, ja katse on pidettävä riittävän kaukana tulevaisuudessa. Jos sijoitustavoite on esimerkiksi kymmenen vuoden päässä, ei lyhyen aikavälin heilahtelujen ja paniikin pidä antaa muuttaa sitä yhden vuoden projektiksi, vaan suunnitelmasta ja strategiasta on pidettävä kiinni.
− Juuri tässä ammattisijoittajat erottuvat. He nojaavat ennalta määriteltyyn sijoitussuunnitelmaan, jota noudatetaan johdonmukaisesti markkinatilanteesta ja uutisvirrasta riippumatta. Sama kurinalaisuus on myös yksityissijoittajalle keskeinen onnistumisen tekijä, Sirola painottaa.
