Kumpi sijoittaan pitäisi valita, kasvu vai osingot?
Sijoituskeskusteluissa törmää usein kysymykseen ja vastakkainasetteluun: ”Kumpi on parempi sijoittajalle, kasvu vai osingot?” Monelle tämä on makuasia, mutta minulle valinta on ollut lähes pakon sanelema oman luonteeni, mutta myös poikkeuksellisen tavoitteeni takia. Kun tavoitteena on rakentaa jotain, joka kestää kauemmin kuin oma elinikä, ja samalla rahoittaa oma vapaus, yhtälö ratkeaa melkein itsestään. Olen valinnut kassavirran, koska se on ainoa tapa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus tuhoamatta (lue: myymättä) kerrytettyä omaisuutta. Tässä artikkelissa perkaan, miksi insinöörin logiikalla ja ylisukupolvisella tähtäimellä varustettu sijoittaja päätyy sijoittamaan lähes aina osinkoihin, ainakin suurimmaksi osaksi.
Kasvu vs. kassavirta – määritelmät ja strategiset erot
Ennen kuin hypätään artikkelin pääaiheeseen, on hyvä aloittaa määrittelemällä kasvusijoittaminen ja kassavirtasijoittaminen pintapuolisesti. Nämä usein mielletään kolikon kääntöpuoliksi ja ei syyttä. Jos yritys on vahvan ja kannattavan kasvun vaiheessa, ei sen juuri kannatakaan maksaa kassastaan rahaa ulos, paitsi jos omistajarakenne sen pakottaa. Listasin alle mielestäni merkittävimmät erot näiden kahden sijoitustavan välillä, erityisesti omasta näkökulmastani.
| Ominaisuus | Kasvusijoittaminen | Kassavirtasijoittaminen |
| Logiikka | Markkina-arvon nousu, joko kertoimien kasvun myötä ja/tai tuloksen kasvun myötä. Odotat, että joku muu ostaa osakkeesi kalliimmalla tulevaisuudessa. | Omistat osan liiketoiminnasta, joka jakaa osan tekemästään voitosta sinulle. |
| Kassavirran lähde | Vaatii osakkeiden myyntiä elämiseen. | Elät omistustesi luomalla kassavirralla koskematta itse omistuksiisi. |
| Ennustettavuus | Riippuu pörssin mielialasta myyntihetkellä, minkä tuoton saat. Olet siis markkinoiden oikkujen ja yleisen arvostustason armoilla. Kasvuyritykset ovat yleensä varhaisessa vaiheessa, jolloin niihin liittyy korkeampi riski. | Yleensä yritys on maturoitunut ja osoittanut jo olemassaolonsa, jolloin ennustettavuus on jo varsin korkea. Perustuu yrityksen kykyyn tehdä tulosta. |
| Soveltuvuus ylisukupolviseen varallisuuden luomiseen | Salkun koko pienenee joka kerta, kun nostat rahaa omaan käyttöön, jos haluat nauttia varallisuudesta itse matkan aikana. Vaara, että lopuksi ei ole mitään mitä jättää jälkikasvulle. | Pääoma säilyy ja parhaimmillaan kasvaa, jolloin osakkeet jäävät seuraavalle sukupolvelle. |
Taloudellinen riippumattomuus ilman salkun syömistä
Moni taloudellista riippumattomuutta tai taloudellista vapautta tavoitteleva luottaa niin sanottuun neljän prosentin sääntöön, jossa salkusta myydään pieni siivu vuosittain elämisen kulujen kattamiseen. Neljän prosentin säännössä vuosikulutus kerrotaan 25:llä, jolloin saadaan tarvittavan tuottavan sijoitusvarallisuuden määrä. Tilastojen mukaan lähes kaikissa skenaarioissa tämä laskennallinen sijoitusvarallisuuden määrä kestää sinulla ikuisesti. Koska lause sisältää sanaparin ”lähes kaikissa”, niin insinöörin aivoilleni tämä on riskialtis ennuste, vaikka en olekaan täydellinen riskinvälttäjä. Se vain tarkoittaa, että joudun luopumaan osasta omaisuuttani joka vuosi, mikä voi pahimmillaan vähentää koneistoni tehokkuutta ajan kuluessa, jos syöntivauhti on pitkään tuottoa korkeampaa.
Kun tavoitteenani on ylisukupolvinenvarallisuus, lähtökohtani on se, etten halua myydä omistuksiani pois koskaan, paitsi jos yritys tai toimiala menee täysin hunningolle. Haluan rakentaa dynastian, en vain tuottavaa säästöporsasta itselleni. Mutta tässä on yksi merkittävä ristiriita. Haluan meinaan myös itse nauttia työni hedelmistä ja saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden 50. ikävuoteen mennessä.
Tämä on se kohta, jossa kassavirran priorisointi muuttuu käytännössä välttämättömyydeksi. Kun salkku tuottaa osinkoina enemmän kuin mitä elämiseen kuluu, voin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden ilman, että salkun omapääoma pienenee. Pääoma jää kasvamaan korkoa korolle ja siirtyy aikanaan seuraavalle sukupolvelle, käytännössä pienelle yhdeksän kuukauden ikäiselle tyttärelleni, täydessä iskussa, samalla kun minä nautin sijoitusteni tuottamasta kassavirrasta omana elinaikanani.
Miksi osingot sopivat paremmin insinöörin aivoille?
Insinöörinä rakastan järjestelmiä, joissa syötteet ja tuotokset ovat tasapainossa ja hyvin ennustettavia. Osinkosijoittaminen on sijoittamisen helposti ymmärrettävin muoto, vaikka se ei olekaan ollut tuottoisin vuosikausiin. Siinä missä kasvusijoittaminen on usein psykologista peliä arvostuskertoimilla ja tulevaisuuden lupauksilla, osinko on kovaa faktaa ja ”konkreettista”, vaikkei fyysistä olekaan, paitsi jos reaaliosingoille eksyy yhtiökokoukseen.
Kun yritys maksaa osinkoa, se on todiste siitä, että:
- Koneisto toimii: Yritys tuottaa enemmän rahaa kuin se tarvitsee toimintaansa, jolloin se voi jakaa sitä omistajille.
- Kurinalaisuus säilyy: Johto ei voi tuhlata kaikkea kassaa tehottomiin investointeihin, kuten Fortum konsanaan.
- Matematiikka on ymmärrettävää: Toisin kuin kirjanpidollinen voitto kasvuyrityksen tilillä osakepohjaisten kannustimien huomioimatta jättämisen jälkeen, tilille tuleva euro on kiistaton.
Minulle osinkovirta on sijoitussalkun ”hyvinvoinnin” mittaristo. Se on ennustettavaa, analysoitavaa ja ennen kaikkea hallittavaa, jos salkun yritykset ovat laadukkaita ja omaavat pitkän historian osinkojen maksun suhteen.
Mielenrauha markkinoiden heilahtelussa
Pörssikurssien heilunta on monelle sijoittajalle suuri tai suurin stressin lähde, mutta kassavirtasijoittajalle se on usein pelkkää kohinaa tai parhaimmillaan mahdollisuus olettaen, että yrityksen liiketoiminnalle itsessään ei ole tapahtunut mitään.
Kun sijoitusstrategia perustuu siihen, ettei osakkeita ole tarkoitus myydä, salkun markkina-arvon romahdus ei ole katastrofi, vaikka se ikävältä tuntuukin. Jos omistan laadukkaita, osinkoaan vuosittain tai pitkällä aikavälillä kasvattavia yhtiöitä, niiden kyky maksaa osinkoa ei yleensä korreloi suoraan pörssikurssin päivittäisen heilahtelun kanssa.
Tämä tuo mielenrauhaa sijoittamiseen, mikä ei ole yhtään huono asia nykyisessä hyvin moniärsykkeisessä stressaavassa maailmassa. Voin seurata sivusta, kun markkina panikoi, ja tietää, että osingot kilahtavat tilille entiseen malliin, kunhan sijoitusprosessini on kunnossa. Itse asiassa kurssien lasku on kassavirtasijoittajalle lahja, kun se mahdollistaa uusien osinkovirtojen ostamisen halvemmalla, mikä nopeuttaa matkaa kohti lopullista taloudellista vapautta.
Osittain pakotettu valinta onkin paras valinta itselleni
Kun yhdistetään tavoite ylisukupolvisesta varallisuudesta, tarve nauttia elämästä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun ajan ja sen saavuttamisen jälkeen sekä halu pitää stressitasot matalalla ainakin sijoittamisessa, huomataan, ettei muita vaihtoehtoja allekirjoittaneelle juuri ole. Kassavirtasijoittaminen on ainoa malli, joka täyttää kaikki nämä kriteerit samanaikaisesti.
En valinnut osinkoja siksi, että ne olisivat muotia tai tuottoisinta, vaan siksi, että ne ovat loogisin työkalu rakentaa ikuinen sijoitusvarallisuus. Se on valinta, joka sallii minun olla myymättä kerryttämääni sijoitusvarallisuutta, mutta antaa silti avaimet vapauteen. Insinöörille tämä on optimaalinen ratkaisu tai järjestelmä, joka ruokkii itseään ja omistajaansa samanaikaisesti.
Vaikka tämä on ollut itselleni sopivin valinta sijoittaa, niin se ei välttämättä ole sitä sinulle. Allekirjoittaneenkin salkusta noin 15 prosenttia on yrityksissä tai omaisuusluokissa, jotka eivät juuri tänään maksa osingon osinkoa. Näistä maailmoista voi myös valita itselleen sopivan kombinaation. Onnea sijoituksiin valinnasta riippumatta!
Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen
Kirjoittaja on taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva lietolainen insinööri, joka rakensi nollasta yli kuusinumeroisen sijoitussalkun luottamalla korkoa korolle -ilmiöön ja säännölliseen sijoittamiseen sekä osinkovirtaan. Se leipäjonoista vauraaksi noussut jamppa. Ja Varsinais-Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.
Katso kaikki kirjoittajalta Jesse ”Osinkoinsinööri” Viljanen
